Sirpa Tirri

Työhyvinvoinnin osaaja ja valmentaja

Muistan isän haravoimassa katukäytävää tai luomassa lunta ja siinä ohessa ohikulkijoiden kanssa vaihtamassa kuulumisia. Isän voimakkaat kannanotot oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden ja inhimillisyyden puolesta. Perusturvallisuuden lahjan saaminen sylissä ololla ja vastauksilla lasta pelottaviin kysymyksiin. Tällaisia asioita olen menneisyydestäni löytänyt, kun olen miettinyt miksi minusta tuli ihmisten auttaja.

Kahden karjalaisen vanhemman lapsena minulla ei ollut suunvuoroa, joten opin kuuntelemisen taidon. Karjalainen koti Länsi-rannikolla, Pohjanmaan pienessä kaksikielisessä kaupungissa, kasvatti tyttären ihmettelemään ja kyseenalaistamaan asioita, samalla kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ja kaikkea elämää.

Karjalaisten piirakkatalkoissa opin karjalanpiirakan jalon taidon. Koulun iso keittiö oli täynnä eri-ikäistä väkeä, naisia ja miehiä. Kalkatus oli kova, mutta jokainen tiesi oman tärkeän paikkansa ja tehtävänsä, joka oli hänelle luontainen. Lapset saivat tehdä kakkaroita ja viedä niitä pualikkapöydille, miehet hoitivat paistamisen, iäkkäät naiset saivat rypyttää istuen jne. Piirakan jokaiselle vaiheelle oli oma tekijänsä. Väki oli innostunutta ja he tekivät sitä yhteisen hyvän eteen. He nauttivat yhdessä olosta ja heillä oli yhdessä tekemisen ilo.

Omalla työurallani ihmisten auttajana, kuuntelijana, työtoverina, alaisena tai esimiehenä, ovat kehittäneet minua ihmisenä ja työntekijänä. Oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus ja rehellisyys ovat olleet arvoja, joita olen saanut kuljettaa mukanani ja käyttää omissa toimissani.

Yhdessä pohtiminen ja yhdessä tekeminen ovat olleet ensisijaisia elementtejä. Ihmisten on tarkoitus olla yhteydessä toisiinsa. Kukaan ei pärjää yksin. Työelämässä olen osa suurempaa kokonaisuutta. Minulla voi olla työpari, tiimi, työryhmä, osasto, sektori, esimies, alaisia jne., olen joka tapauksessa osa työyhteisöä. Yhdessä toisten kanssa toimin ja jaksan paremmin.

Kovimpia elämänkoulun paikkoja ovat olleet elämän erilaiset kriisiajat. Ihmisten auttaja tarvitsee myös itse auttajaa. Suurta elämässäni on ollut saada työnohjausta työelämän vaikeina aikoina taitavilta työnohjaajilta. Kokemus siitä, että saan luottamuksellisesti ulkopuolisen henkilön kanssa miettiä ja pohtia minua askarruttavia asioita, on auttanut minua kehittymään työntekijänä ja esimiehenä. Ryhmätyönohjauksessa olen oppinut jakamaan toisten kanssa yhdessä työn iloja ja suruja.

Työnohjaajana ja työyhteisövalmentajana haluan olla luomassa turvallista ilmapiiriä työn kysymyksille. Uskon ja tiedän, että yhdessä löydämme keinoja työyhteisön kehittämiseen ja työntekijänä kasvamiseen. Minun tehtäväni on lähteä yhdessä miettimään ja ihmettelemään työstä nousevia asioita, tavoitteena päästä yhdessä kohti parempaa työhyvinvointia.